2. kesäkuuta 2014

India

IMG_8849
IMG_8827
IMG_8842
IMG_8841
IMG_8860
IMG_8846
IMG_8880
IMG_8890 (1)
IMG_8898
IMG_8902
IMG_8895
IMG_8904
IMG_8917
IMG_8918
IMG_8930
IMG_8953
IMG_8950

Joku siinä vaan on, niissä väreissä, niissä ihmisissä, niissä pölyisissä ja kuumissa kaduissa. Jotenkin tuntuu, että jo pelkästään ne kaks päivää Delhissä sai jotain mussa aikaan, jonkun pienen ajatuksen itämään ja sydämen sykkimään sen kaupungin tahtiin. Ja kun astuttiin portista sisään, mä nyrjähdin sijoiltani. Mun sanat ei riitä jotenkaan kuvaamaan mitenkään sitä kokemusta tai tunnetta, mikä syntyy, kun suuren slummin pieni lapsi hymyilee sulle leveämmin kuin kukaan koskaan missään, tarttuu kädestä ja haluaa koko elämänsä voimalla kertoa sulle kaikesta ja näyttää sulle kaikkensa. Sinne olisin halunnut jäädä, valottomaan huoneeseen laulamaan lastentarhalaisten kanssa, tanssimaan sen pienen pojan vierelle, joka seurasi tarkkaan jokaista askeltani. Ja sinne mä aionkin, en tiedä vielä missä tilanteessa ja milloin, mutta sinne minä aion. 

Julia

27. toukokuuta 2014

hei taas

5231
Me ollaan oltu melkeen koko talvi ja kevät tosi hiljasia täällä blogin puolella. En osaa sanoa, mitä todella tapahtui, mutta eräänä päivänä huomasin edellisestä postauksestani olevan kaksi kuukautta aikaa ja sitä edellisestä neljä. Samaan aikaan tajusin, etten ollut tarttunut tuohon aikaan raajallanikaan kameraan. Aloin pohtia postaamattomuuttani.

Palasin ajatuksissani elämäni viimeiseksi elettyihin kuukausiin. Lukion toinen vuosi starttasi syksyllä käyntiin. Vedin kakkosen neljä ensimmäistä jaksoa kahdeksalla kurssilla, eli täydellä lukujärjestyksellä. Parhaimmillaan olin koulussa kahdeksasta puoli seitsemään. Tein samaa aikaa kahta lukiodiplomia, (media sekä teatteri) ja olin mukana ilmaisutaidon pitkässä proggiksessa, mikä huipentui pari viikkoa takaperin esitettyihin kolmeen näytökseen. Kirjoitin kevään ylioppilaskirjoituksissa myös yhden aineen: uskonnon, sillä päätin ettei opiskelua voi koskaan olla liikaa!!... haha. Ajoin autoa oppiakseni autoilun jalon taidon, missä en ole vieläkään valitettavasti onnistunut tavoitteiden mukaisesti ja ylipäätään yritin änkeä tämän kaiken sekaan ripauksen sosiaalista elämää, opiskelua sekä omaa aikaa. Syytän siis miltei yksinomaa koulua siitä, ettei minulta ole kovin paljoa siinä sivussa aikaa tänne blogimaailman puolelle herunut. Mutta miksi silti tuntuu, että kaikki muut blogia pitävät ja samaa aikaa koulua käyvät henkilöt pystyvät pitämään postausspirittinsä sekä tahtinsa normaaleina?

Tämän takia minun piti sukeltaa hieman pintaa syvemmälle tässä itsepohdiskeluni sakeassa vyyhdissä. Havaitsin matkan varrella myös kylmän pimeähkön, Suomea joka vuosi riivaavan ajanjakson: talven. Käyn ainaista taistelua noiden karmivien kuukausien kanssa. Talvi on aikaa, jolloin inspiraationi lähes kaikkeen luovaan työskentelyyn on kateissa (lukuunottamatta teatterin tekemistä), oli se sitten valokuvaamista tai kirjoittamista ja juuri näitä kahta työmuotoa käytämme blogimme ylläpitämiseen. Talvella kyllästyin ainaisessa pimeydessä kuvien ottamiseen, enkä edes keksinyt mistä kuvia ottaisin, sillä arkeni painottui pääsääntöisesti koulun pihapiirin sisäpuolelle. (lue rivien välistä: mulla ei oo elämää talvisin ((koskaan)). 

Sitten voisin vielä loppuun ripotella listan muita minua rajusti käsistä kiinni pitäneitä syitä, jotka estivät kommunikoimaan kanssanne, mut aikuisten oikeesti, eiköhän olla jo tarpeeks selitelty. Me nyt vaan pidettiin ilmeisesti taukoa ja ollaan toivottavasti kokonaan back! Kesä on täällä ja sen myötä oon saanu ihan sikken inspiraatiota ja tuntuu että oon jälleen heränny koomasta. Oon suunnattoman onnellinen ja mulla on ihan huimia suunnitelmia kesäks. Nähdään taas pian! 

MARTTA

26. maaliskuuta 2014

Anni Saikku The Voice of Finlandissa

Jos oot vähääkään tsiigaillu telkkuu oikeeseen aikaan, oot saattanu bongata erään viehättävän, suloäänisen ja vähän vajukin laulajattaren Anni Saikun. Tämä kyseinen kaunotar on taistellut itsensä  Elastisen kiven kovassa tiimissä omaperäisen vahvalla äänellään sekä persoonallaan The Voice of Finlandin live-esiintymisiin! Kilpailu senkun kovenee ja kovenee... Battlet ja Knockoutit on nyt koettu ja seuraavaksi valinta siirtyy myös teidän, katsojien käsiin.
1911821_236711913183459_1423794523_n-1© Petri Aho - Battle

Anni ei ole vain hurmannut katsojia sekä Elastista (vinkvinkvink!!!), mutta tuonut myös koko ohjelmaan sitä tarvittavaa hyvän fiiliksen täyteistä menoa pilke silmäkulmassa. Meitä on jo alusta saakka suuresti hämmentänyt se, kuinka Anni osaa olla kameroiden edessä niin täydellisen oma, sekopää ittensä ja silti kerätä jokaiseen laulusuoritukseensa täydellisen keskittymisen. Annilla on vielä niin paljon annettavaa ja näytettävää ja voidaan sanoa, että perjantain live-esiintymisissä tullaan näkemään jotain todella yllättävää!
1610080_240814349439882_952290708_n-1 © Hannu Haapasalo - Knockout

Pitänee myös mainita se seikka, että Annin uskollinen tukijoukko on omassa laajuudessaan ylittänyt ja yllättänyt itsensä ja kaikki muut muuntautumiskyvyllään tiukoissa tilanteissa ja pitänyt hermot sekä liian uteliaat paparazzit kurissa. Sanna ja Julia ovat kulkeneet uskollisesti Annin jokaisessa voice-esiintymisessä ja nyt myös Martta joinaa ensi viikon Turun liveihin. Perjantaina rrräjähtää, muistakaa kääntää katseet siis klo 20 Neloselle!

Voit äänestää Annia jo nyt katsomalla tämän videon !

Voit antaa äänesi myös soittamalla numeroon 0700 79 243
tai tekstaamalla numeron 3 numeroon 17224

Seuraa Anni facebookissa ja instagramissa nimimerkillä annisaikku

Anni arvostaa jokaista ääntä ihan suunnattoman paljon!

16. maaliskuuta 2014

Tanssiaiset

4 5 1 2 3 7 6 8
Vanhojentanssi kuvia vuosimallia 2014, olkaa hyvät! 

Tältä meitsi näytti Pohjois-tapiolan vanhojen tansseissa. Kaikki onnistu paremmin kuin osasin kuvitella, vaikka pari kertaa ehdinkin rantautua epätoivon rannikoille. Musta oli ihanaa tanssia vanhojen tanssit. En osaa tanssia, enkä oo koskaan osannutkaan (ainakaan selvinpäin), mutta näissä tanhuissa mä kyllä groovasin. Oli ihanaa pukeutua kauniiseen mekkoon, antaa kampaajan laittaa hiukset juhlakuntoon ja illalla astella täyteen juhlasaliin onnellisena. Mä en oikeen tiedä mitä sanoa. Kaikki te, jotka ootte jo tanssinu vanhat, tiedätte kyllä miltä tuntuu kahden tanssipäivän jälkeen. Siinä on ilon, helpotuksen ja haikeuden välitilassa ja vasta kuvia katsellessa hiffaa kuinka hienoo kaikki oli. Kävin laittamassa hiukset ja meikin Salon Noirissa Vappu Varjorannalla. En voi jälleen kerran kyllin ylistää Vapun kädenjälkeä. Tietäisitte vaan kuinka paljon mua hymyilytti koko matkan ajan kampaajalta kotiin.

Nyt ollaan sitten koulun vanhimpia. Tuntuu hullulta. Kreisii!!! Kevät tulee vaikka ei siltä aina tuntuiskaan. Pahoittelemme blogihiljaisuutta, kevään mittaan yritetään ryhdistäytyä. Ylppärit on ottanu meidät tiukkaan otteeseensa, josta me kyllä ollaan pian pyristelemässä irti. Vapaus kutsuu kuukauden tai parin kuluttua.

Martta

16. helmikuuta 2014

haaveita talven keskellä

mä haaveilen suuresta auringosta, sen lämmöstä ja valosta. mä haaveilen viime talven matkasta thaimaahan. mä haaveilen päiväunista puisen laivan kannella ja lämpimästä tuulesta, joka puhaltaa hiuksissa. mä haaveilen kirkkaasta sinisestä merestä ja siihen sukeltamisesta. mä haaveilen tuhansista värikkäistä kaloista ja kauniista koralleista. mä haaveilen valkoisesta pehmeästä hiekasta ja syvästä vihreästä viidakosta. mä haaveilen salaperäisistä saarista ja suurista seikkailuista. mä haaveilen vaaleanpunaisista auringonnousuista ja violeteista auringonlaskuista. sanna

7. helmikuuta 2014

Ellu

tänään on elisan syntymäpäivä. tänään ellu olis täyttänyt 19 vuotta.

ellu, meillä on sua niin kova ikävä, eikä tulla koskaan ymmärtämään, miksi sun piti lähteä. lähteä ihan liian aikasin.

onneks meillä oli tallella näin monta videopätkää susta. pistettiin ne yhteen ja tehtiin susta video. ihana video, josta paistaa läpi sun ilo, sun kauneus ja sun ihana luonne. meillä on sua niin kova ikävä.



hyvää syntymäpäivää, ellu

toivoo, sanna, julia & martta

22. tammikuuta 2014

Sanoja ikävästä

Mä en ymmärrä miten tää elämä voi näin vain jatkaa kulkuaan, miten päivä voi nousta aina vain uudestaan, kun sä et ole enää sitä näkemässä. Miten lumi voi taas melkeen vuoden jälkeen pudota taivaalta, ihan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Vaikka tosiasiassa mikään ei ole niin kuin ennen. Tosiasiassa maailma on murtunut ja säröillä, maailma on rikki ja vääränlainen. Minä olen murtunut ja säröillä, minä olen rikki ja vääränlainen.399136_2892660356426_1130147942_n

Ja mulla on niin kova ikävä etten ymmärrä. Ellu, mulla on niin ikävä.
julia