helsinki on herännyt ja me ollaan hereillä sen kanssa

lokit helsingin yllä ja tori täynnä kukkia, lukitut pyörät puiden alla, kirkas aurinko ja kahvikuppi ikävöidyn serkun kanssa, siinä on mun kesäonni

sanna

kutsukaa mua ladyks

tässä tälläinen pieni tarina teille:
huhtikuun 27. päivä tapahtui jännittäviä nimittäin saavutin täysi-ikäisyyden! martta väkersi blogiin onnittelukirjeen sormuksen ritareilta ja kirjoitteli onnentoivotukset tässä postauksessa ja mainitsi jotain karkeloinnista skotlannin nummilla. naureskelin kun luin postausta ja ajattelin, että martta nyt on vaan vähän outo ihnulainen, kun aina se tollasia kummallisuuksia pakertelee. no sittenhän me karkeloitiin ja bailattiin ja oltiin ihan kreisejä mun synttäreillä ja kaikenmaailmanmoiset skotlannin utuiset nummet jäi unholaan. ai hitto toi kuva on muuten hieno, kiitti mara!
vähän ajan kuluttua synttäreistä, ja tästä päivästä muutamia viikkoja taaksepäin postiluukku kolahti tömäyttäen lattialle normaalia suuremman ja paksumman kirjekuoren. sitä ois voinu melkeen kutsuu jo varmaan paketiksi. se tuntui aika pehmeältä ja mun yllätykseksi siinä luki etupuolella mun ihan ikioma nimi! en hirveen usein saa postia. paitsi jostain tyhmästä pankista. huoh. ei mua sellaset kiinnosta. paitsi just sain kyl yhen postikortin. se oli kiva ylläri. jokatapauksessa  innoissani revin siis kuoren auki. mutta mitä ihmettä. en ymmärrä. mikä tämä tälläinen dunans castle on? ihmetys kasvoi. mihin arvontaan oikeen oon laittanut mun osoitteen ja nimen, kun tälläsiä putkahtelee postiluukusta? esittelin koko perheelle paketin sisältöä. kuoressa luki, että se oli tullut ihan skotlannista asti. skotlannista. kotona pähkäiltiin koko perheen voimin mystisen paketin arvoitusta.

sisältä löytyi sineteillä varustettuja kirjeitä jotka oli osoitettu mulle. siinä luki kaikki mun kolmea nimeä ja sukunimi ja kaikki. karttaan oli merkattu rastilla mun omistaman maan paikka. kaikessa kummallisuudessaan tää mystinen skotlantilainen paketti kuitenkin unohtui päivien kuluessa ja arki jatkui normaalisti. kunnes eräänä päivänä... postiluukusta kolahti samanlainen paksunpuoleinen kirjekuori. melkeen niinku paketti. ja se oli taas osotettu mulle. olin jo vähän peloissani kun avasin paketin ja sieltä paljastui ihan samanlainen dunans castlen esite, kirje ja kartta. taas perheen kanssa mietittiin, että mitä kummaa on tekeillä. lueskeltiin kirjeitä ja naurettiin, että mua täytyy tästä lähtien kutsua lady julia of chaol gleanniksi. aloin jo miettimään, että oonko mä joku skotlantilainen kauan kadoksissa ollut prinsessa. jotenkin kummasti kirje kuitenkin naureskelujen ja pohdiskelun jälkeen unohtui taas.
elämä jatkui siis normaalisti kunnes me sitten yks päivä me istuskeltiin sannan kanssa annin sohvalla. turistiin niitä näitä ja sanna putkautti kysymyksen: "ootkos saanut postia lähiaikoina?" siinä sitten rupesin selittämään että joo mitä ihmettä saan koko ajan kirjeitä jostain dunans castlesta, omistan kuulemma maata ja oon lady of chaol gleann. hemmetti, kun anni ja sanna purskahti nauramaan. hemmetti olishan mun pitänyt arvata. ne kierot siat. yleensä kun ystävä antaa sulle syntymäpäivälahjan niin se on koru tai lahjakortti tai antti tuiskun levy, mutta mun kohdalla asiat on eri tavalla. mä sain mun ystäviltä 18-vuotislahjaksi palan maata skotlannista ja arvonimen lady of chaol gleann. täytyy varmaan alkaa varailemaan jotain matkaa skotlantiin, että pääsen katsastamaan mun tiluksia.

jos innostuitte lahjaideasta tai haluutte yllättää kaverin niin klikkailkaa ittenne tänne, tällästä lahjaa ei ainakaan helposti unohda!

terveisin lady julia aurora mikaela of chaol gleann

näitä päiviä pilvisiä

kai se kesä on avain onneen ja iloon. puistot täynnä ihmisiä ja mansikat ja kuuma asfaltti ja korkeat puut joihin voi kiivetä jonkun kanssa tai ihan yksin ja sateet jotka tuo uusia ajatuksia ja vihreän väreissä loistava ruohikko ja perhoset jotka lentää ihan sun vierestä ja onnelliset hymyt jotka nousee korviin asti ja piilopaikat ja helisevät korut ja rakastuneiden lintujen laulu.

julia

mun alkukesää

pyydän ensinnäkin anteeksi sitä, että meidän postaustahti on yhtä hidas kun tän vikan kuvan kuoreensa piiloutuneella etanalla. mut nyt on kesä jos joku ei vielä tiennyt ja vikat viikot jäljellä mun ikinonnellista vaihtovuotta. mitään en haluu missaa joten mua ei luultavasti täällä enää kahden ja puolen viikon aikana nähdä. ehkä mun maailman vetelyksimmät kamut sanna ja julia saa jotain aikaan. eli ei, haha. mut joo adios amigos mä meen nyt lukemaan mun jännittävää hollantilaista kirjaa ja nauttimaan yön tummista äänistä. huomenna herään kahentoista aikaan kouluun (oon ainakin siis vielä kaksi viikkoa koulussa) ja viikonloppuna räjähtää pinkpopissa. jos jotain kiinnostaa kyseisen festarin line-up niin suosittelen tsekkaamaan. mulla on kaks kertakäyttökameraa ja pussi nuudelia mukana ja kainalossa parhaimmat gimulit. mua hymyilyttää niin ja oon umpirakastunut hollantiin.

martta

aamuinen inspiraatiohetki

nauttikaa värikkäistä hollantilaisita maisemista ja omaperäisistä tanssiliikkeistä. paras musavideo aikoihin!!! martta

yo/yo

pyöräilin 60kilsaa kahen päivän aikana. alkuviikko oli niin nannaa kun aurinko porotti, mut nyt taas ylläriylläri vesilätäköt kasvaa entisestään. ehkä tännekki saapuu kohta se oikee kesä. mä oon tosi vähä sanainen tänään.

martta

minäkin olen kerran elänyt

 

ei siitä kauaa edes ole, kun tunnettiin hollannin mukulakivet jalkojemme alla.

   

ei siitä kauaa ole kun käveltiin aurinkoisessa pietarissa,  seikkailtiin metron sokkeloissa ja naurettiin joen rannalla.

ei siitä kauaa ole kun katsoin sinua syvälle silmiin ja uskoin kaiken minkä minulle kerroit.

ei siitä kauaa ole, kun talven pimein hetki koitti, mutta nyt sekin on mennyttä. enää neljä päivää, sitten voin taas hengittää.

julia