11. toukokuuta 2011

nokkaturilainen ynnä keltaräpsy

Nyt sen kuulee, koivun lehtien havinan. Vihdoinkin. Se on niin tuttu, mut samalla niin kaukanen. Mä oon kaivannu sitä koko tän pitkän talven. Maailma muuttuu kauniimmaksi, kun aurinko kutittelee jo kivasti kasvoja, valo lisääntyy ja luonto herää. Itseasiassa mä luulin viel kuukaus sitte, ettei me tultais koskaan selviimään tästä. Mut nyt on asiat eri laidalla, kun nokkaturilaiset ja keltaräpsyt sirpittää ja fasaanit tulee kahen metrin päähän meiän pihasta. Mites ne kehtaakaan, tai siis ainakin Helmi ajattelee tollai. Ah, tää on sitä elämää.

pisamainen ja pinkki-pikku-possu MARTTA

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

MARTTA 17, Tapiola, Pohjois-Tapiolan lukio Ilme
Canon 450D, sigma 50mm 1.4

JULIA 18, Westend, Tapiolan lukio
Canon 600D, canon 50mm 1.8

SANNA 17, Westend, Etu-Töölön lukio
Canon 550D, sigma 18-200mm