31. maaliskuuta 2012

molens en tulpen

tumblr_losmlcn6wU1qd2xpco1_500_largetumblr_m13qhxkeqB1qadknpo1_500_largetulppaaneja, maailman kolmanneksi komeimpia miehiä, avaruuskahviloita, hassunhauskoja rakennuksia, loputonta alankoa, omituista kieltä, maailman onnellisimpia ihmisiä, mukulakivisiä katuja, hymyileviä kasvoja, punaisten lyhtyjen katuja, väriloistoa, sateisia päiviä, aurinkoisia päiviä, pullopostia, tuulimyllyjä, puukenkiä, polkupyöriä, hauskanpitoa, uusia ystäviä, kokemuksia, kulttuuria ... aamen, mä oon menossa vuodeks HOLLANTIIN!tumblr_m0k13oT4WI1qieq9mo1_500_largevuoden alussa mulle tuli yhtäkkiä pakottava tunne lähtee maailmalle, ihan minne tahansa. pois suomesta. kuustoista vuotta samassa kaupungissa alkaa pikkuhiljaa puuduttaa. mua alko ahdistaa samat piirit, sama näkymä ikkunasta. se, että aina kun aamuisin avaan mun silmät, nään sen saman valkoseks maalatun katon, missä on 34 samanpitusta lautaa. mä olin hengittäny vähän liian kauan tätä samaa ilmaa. mun oli pakko tehä asialle jotaki. tumblr_lozzz7AUbM1qep56go1_500_large
aloin surffailemaan paniikissa ympäri erilaisia vaihtarisivustoja, muulla konstilla mä en pääsis pakoon kotimaastani. olin pahasti myöhässä, melkeen jokainen järjestö oli sulkenut hakuaikansa, mutta lopulta mua onnisti. varasin nopeesti haastatteluajan suomen youth for understanding eli YFU:n ruoholahden toimistoon ja olin jo seuraavalla viikolla tärisevin jaloin kipuamassa tokaan kerrokseen. en ollut missään välissä suunnitellut lähteväni alankomaihin, se ei ollut edes mikään vaihtoehdoistani. sitä mulle tarjottiin, ja mä iskin kiinni.
tumblr_lkmtoxxZQ21qb0bzxo1_500_large
nyt mä odotan innostus mahassa möyrien, milloin mun postiluukusta kolahtaa kirje, mikä kertois mihin kaupunkiin ja millaseen perheeseen mä pääsen. mä oon niin onnellinen, oon alkanu hymyilemään niin paljon enemmän, rantaudun yhä useammin unelmien vesistöille ja vietän siellä monta tuntia päivittäin. kuvittelen itteni pyöräilemässä tyhjiä, yöllisiä katuja, mihin sitten ikinä päädynkin. ens vuodesta tuun ottaa kaiken irti. tutustun jokaiseen ihmiseen joka mun ohi pyrähtää, nauran huvittaville asioille tulppaanien keskellä, pyöräilen tuhatta ja sataa alas kaupunkien mukulakivikatuja, opettelen ihan ihkauden kielen ja siinä samassa harjaannutan mun englanninkielen taitoa, opiskelen sen minkä kerkeän, pidän ihan hiton hauskaa ja palaan kotiin laukku täynnä yllätyksiä.tumblr_lme7gtPAMX1qd7t5co1_1280_large
ja mitä kotiväkeen, ystäviin, helmiin ja muihin suomeen jääviin ihmisiin tulee, mä tuun kaipaamaan kaikkia niin rutosti, koko vuoden. itken muiden perään ja skypetän niin, että kone käy viimeisiään, mutta ennen kaikkea mä kuljen rinta rottingilla haasteita ja villejä seikkailuja kohti! dank u en tot ziens, eli kiitos ja näkemiin
MARTTA p.s kuvat we heart it!

25. maaliskuuta 2012

reservoir dogs

1
5
4
3
6
7
8
9
10
ympäri tapiolaa kamera kädes, pizzaa ja leffa, paras tapa viettää sunnuntaita

sanna,martta,elisa

WOAA OON NINJA t.sanna!!!

17. maaliskuuta 2012

heti ku päästiin alas, alko uus nousu ylös

12.jpg3.jpg4.jpg56.jpg78.jpg9.jpg10.jpg11.jpg12.jpg13.jpg14.jpg15.jpg1519.jpg25.jpg26.jpg2728.jpg29.jpg31.jpg
vuokatissa käväistiin pohjiksen ja etiksen voimin koulun laskettelukurssilla. mahtavat säät, porukka, rinteet, offarit, ihanat sieni twinit, auringon paistetta, iltameneilyä, playkaakaojuomaa plussana pientä gutaa, kakstoistakaljaa repussa ja juustokakku. aikamoisia lentoratoja ja puuterilunta. bussimatkasta ja illanvietosta tuli päälle 600 kuvaa, rinteestä pari iphone näppäystä, mut meno oli päätähuimaavaa.
MARTTA

10. maaliskuuta 2012

naistenpäivä

vietettii torstaina naistenpäivää millan kaa. ja perjantai oli mega letkee! Nyt musan soittamista ja henkisesti valmistautumista lauantai illan rientoihin.

ELISA


Ainii, oon hakemassa Tampereelle opiskelee ens syksynä, että jos joku haluis tulla vähän kertoo kaupungista tai tao:sta jotain niin ois mukavaa!
 

9. maaliskuuta 2012

hopeless and taken

Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
mä oon matkustellu vähän siellä sun täällä, intian rannoilla ja hong kongin kaduilla ja aina joka paikasta napannu ittelleni onnenamuletteja, iloisia muistoja savuisista päivistä, kirppusista katukoirista ja varpaiden kastamisesta suureen mereen. äiti matkustelee joka viikko, tuo aina jotain uutta käteen tai kaulaan ripustettavaa singaporesta japanista kiinasta thaimaasta... tuntuu et kaikki rakkaimmat korut oon kuluttanut puhki, hävittänyt kesällä järven pohjaan, jättänyt muunmaan pikajunaan... mut kyl näitä silti näyttää riittävän. mieluiten mä pujotan sormeen äidin pehmeenpyöreen hopeasormuksen, korviin napsautan mummin soittorasiasta löydetyt oranssit kukat, kesäsin nilkka täynnä hopeisia heliseviä nilkkakoruja intian kojuista ja kädet  nyörejä ja jadekoruja täynnä, lintsin kulunu ranneke pysyy eikä lähde mihinkään moneen viikkoon, muistuttaa mua vuoristoradan tuoksusta, hattarasta ja metrilakuista. mä aion säilyttää rakkaimmat, muut myydä kirppareilla jonkun toisen iloksi ja yrittää ehkä vähän vähentää näiden löytämistä joka laatikon pohjalta, penaaleista ja patjan alta.
ensimmäisen nilkkakorun oon kuitenkin jo ripustanu jalkaan.
ja aina kun se helisee, kesä on lähempänä kuin ennen.

julia