27. maaliskuuta 2013

Yksin ja hyvin hyvin hiljaa

Haluisin olla geokätkeilijä, peloton löytöretkeilijä, hylättyjen mestojen kunkku. Lähteä seikkailemaan yksinäni tai ystävän kanssa kesäisen kuumaan Saksaan, repussa vesipullo, kartta ja kamera. Päässä lierihattu ja jalassa tossut. Korvien välissä ajatus siitä, että tällä reissulla löytyy jotain jännittävää, mistä voi kertoa tarinoita kaikille niille, jotka rakastavat sellaisia kuunnella.
testaus.jpg Hylätyt huvipuistot, hiljaisina, ruosteen alla lepäämässä, ottais mut vastaan ehkä vähän liiankin suopeasti. Löytäisin sen matalimman kohdan aidasta, mistä voisin helposti loikata ylitse ja lähteä andrenaliinin kohistessa korvissa tallustamaan luonnon valtaamaa leikkikenttää. mua ei pelottais, vaikka se maailmanpyörä vähän pyörisikin ja vuoristoradan tunnelista kuuluisi kolinaa. Mua ei yhtään jännittäis siirtää katsetta metsänrajasta kaivaakseni kameran repusta tai jäädä siihen saakka, kunnes aurinko kultaisi taivaanrajan ja tietäisin, että pian tulisi pimeää. Se paikka olis ihan hiljaa ja ihan yksin, ja silti pitäis sisällään ne sadat salaisuudet, mitä kukaan ei koskaan tulisi tietämään.
dadipark16 Ja sinä toisena sateisenä päivänä, löytäisin sen hylätyn laitoksen. Alakerrassa lepäisi allas täynnä likaista vettä. Isoissa saleissa kaikuisi sammakoiden kurnutus ja tuuli pyörisi ympyrää ja humisisi. Likaisia astioita ja rasioita. Kellastuneita papereita. Keskellä sitä suurta huonetta seisoisi verhoiltu nojatuoli ikkunaa kohden käännettynä. Siinä se olisi istunut ne monet vuosikymmenet tuijottamassa maailmaa lasin takana. Yhdestä kaapista löytyisi pölyttynyt hammasproteesi.
exaerde-10 Kaikkia niitä graffitteja ei aina pidä ymmärtää. Jokaista voi kuitenkin yrittää ymmärtää, aivan kuten jokaista ihmistäkin. Monien maalausten takaa löytyisi tarina jos toinenkin. Allekirjoituksia tai lupauksia tulevaisuudesta. Lupauksia ihmisiltä, jotka eivät pelänneet tulevaisuuttaan.
exaerde-02 Sitten kuulisin portaista askelia. Kääntyisin ympäri ja sen hyvin hiljaisen ja pelokkaan hetken katsoisin silmiin punaruskeaa kettua. En juoksisi varjoihin, ottaisin kuitenkin riskejä, mutten juoksisi. Ottaisin sen yhden askeleen kerrallaan ja sytyttäisin tulitikun, sillä sitäkään mä en enää pelkäisi. Tulitikun sytyttämistä.
norton-06 norton-12 Lepuuttaisin mun kättä mahonkisella, puolelta toiselle huojuvalla kaiteella, kasvot kohti taivasta, katsoisin suoraan ulos rikkinäisestä kattoikkunasta. Lehdet kahisivat lattialautojen päällä ja niitten alla elettäisiin muita elämiä.
eichhof-13 Sinä kesänä tutkisin vain kourallisen paikkoja, kylmän talven läpi muistelisin hetkiä ajantakaa ja suunnittelisin seuraavaa.

martta kuvat urbex.nl

16 kommenttia:

  1. tyttö, sulla on sana pirun hyvin hallussa!! lähes sanattomaks vetäs <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vooou ootpas ihana!!! kiitos ihan hirveesti ♥

      Poista
  2. Teijän blogi on uskomattoman ihana ja ainutlaatunen! Tää teksti sai kylmät väreet nousee pintaan!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et tajuukkaa kuinka paljon tällänen palaute piristää, hohooo! KIITTI ♥

      Poista
  3. Siis ihan mielettömän ihana postaus! Oot ihan älyttömän hyvä kirjottamaan! Tykkäsin! :)

    VastaaPoista
  4. Hienot jutut graffiti-teksti oli osuva.

    VastaaPoista
  5. olitko martta elisan hautajaisissa? :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo olin! Lensin Hollannista (niille jotka ei tiedä, olen vaihto-oppilaana vuoden alankomaissa) neljäksi päiväksi Suomeen host-äitini kanssa.

      Poista
  6. ihan huikee tää teksti ja noi kuvat! varsinki toi graffitijuttu uuu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :') oih, ihan tosi upeeta kuulla että tykkäät! kiiidosssshh

      Poista

MARTTA 17, Tapiola, Pohjois-Tapiolan lukio Ilme
Canon 450D, sigma 50mm 1.4

JULIA 18, Westend, Tapiolan lukio
Canon 600D, canon 50mm 1.8

SANNA 17, Westend, Etu-Töölön lukio
Canon 550D, sigma 18-200mm