27. toukokuuta 2014

hei taas

5231
Me ollaan oltu melkeen koko talvi ja kevät tosi hiljasia täällä blogin puolella. En osaa sanoa, mitä todella tapahtui, mutta eräänä päivänä huomasin edellisestä postauksestani olevan kaksi kuukautta aikaa ja sitä edellisestä neljä. Samaan aikaan tajusin, etten ollut tarttunut tuohon aikaan raajallanikaan kameraan. Aloin pohtia postaamattomuuttani.

Palasin ajatuksissani elämäni viimeiseksi elettyihin kuukausiin. Lukion toinen vuosi starttasi syksyllä käyntiin. Vedin kakkosen neljä ensimmäistä jaksoa kahdeksalla kurssilla, eli täydellä lukujärjestyksellä. Parhaimmillaan olin koulussa kahdeksasta puoli seitsemään. Tein samaa aikaa kahta lukiodiplomia, (media sekä teatteri) ja olin mukana ilmaisutaidon pitkässä proggiksessa, mikä huipentui pari viikkoa takaperin esitettyihin kolmeen näytökseen. Kirjoitin kevään ylioppilaskirjoituksissa myös yhden aineen: uskonnon, sillä päätin ettei opiskelua voi koskaan olla liikaa!!... haha. Ajoin autoa oppiakseni autoilun jalon taidon, missä en ole vieläkään valitettavasti onnistunut tavoitteiden mukaisesti ja ylipäätään yritin änkeä tämän kaiken sekaan ripauksen sosiaalista elämää, opiskelua sekä omaa aikaa. Syytän siis miltei yksinomaa koulua siitä, ettei minulta ole kovin paljoa siinä sivussa aikaa tänne blogimaailman puolelle herunut. Mutta miksi silti tuntuu, että kaikki muut blogia pitävät ja samaa aikaa koulua käyvät henkilöt pystyvät pitämään postausspirittinsä sekä tahtinsa normaaleina?

Tämän takia minun piti sukeltaa hieman pintaa syvemmälle tässä itsepohdiskeluni sakeassa vyyhdissä. Havaitsin matkan varrella myös kylmän pimeähkön, Suomea joka vuosi riivaavan ajanjakson: talven. Käyn ainaista taistelua noiden karmivien kuukausien kanssa. Talvi on aikaa, jolloin inspiraationi lähes kaikkeen luovaan työskentelyyn on kateissa (lukuunottamatta teatterin tekemistä), oli se sitten valokuvaamista tai kirjoittamista ja juuri näitä kahta työmuotoa käytämme blogimme ylläpitämiseen. Talvella kyllästyin ainaisessa pimeydessä kuvien ottamiseen, enkä edes keksinyt mistä kuvia ottaisin, sillä arkeni painottui pääsääntöisesti koulun pihapiirin sisäpuolelle. (lue rivien välistä: mulla ei oo elämää talvisin ((koskaan)). 

Sitten voisin vielä loppuun ripotella listan muita minua rajusti käsistä kiinni pitäneitä syitä, jotka estivät kommunikoimaan kanssanne, mut aikuisten oikeesti, eiköhän olla jo tarpeeks selitelty. Me nyt vaan pidettiin ilmeisesti taukoa ja ollaan toivottavasti kokonaan back! Kesä on täällä ja sen myötä oon saanu ihan sikken inspiraatiota ja tuntuu että oon jälleen heränny koomasta. Oon suunnattoman onnellinen ja mulla on ihan huimia suunnitelmia kesäks. Nähdään taas pian! 

MARTTA