19. elokuuta 2014

Niin minä rakastan, niin minä kaipaan

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

Nyt kerron teille miks oon ollut niin hiljaa, ihan liian hiljaa.

Nyt jo yli vuoden ajan tänne on ollut vaikea palata. Joka kerta, kun avaan tän sivun, josta on tullut minulle niin rakas ja joka sinun ajatuksestasi syntyi, kaikki tulee takaisin. Sata viirusilmäistä hymyä, Tampere, viisi kissaa, koira ja kalat, kaikki kerrat, kun sanoit jotain niin viisasta etten voinut ymmärtää, lumihiutaleet, joita rakastit. Se puhelinsoitto ja matka alas mäkeä.

En oikein tiedä mitä kuvia voin laittaa ja mitä sanoja käyttää, kun kerron sinusta. Miten voin mitenkään pukea sanoiksi sinut, miten voin kertoa siitä pakahtavasta kylkiluideni alla. Kaikki tuntuu vieläkin jollain tapaa vääristyneeltä ja väärältä.

Kaikki muu kuin sinä tuntuu turhalta ja tarpeettomalta.

Ehkä täällä pitäisi kuitenkin puhua jostain muusta, vaikka se tuntuukin vaikealta. Tarttua kauniiseen kenkään, hulmuavaan helmaan tai hymyn reunaan, kertoa niistä pienistä onnista elämässä. Kuivasta asfaltista, joka vielä muistaa kesän kuuman, ja lokin huudosta, joka muistuttaa toisesta maailmasta toiseen aikaan. Ehkä pitäisi kirjain kirjaimelta koittaa siirtyä eteenpäin, ei unohtaa, mutta koittaa jatkaa muuttuneessa maailmassa.

En halua unohtaa, en päästää irti, mutta ehkä nyt on aika mennä eteenpäin.

Julia

5 kommenttia:

MARTTA 17, Tapiola, Pohjois-Tapiolan lukio Ilme
Canon 450D, sigma 50mm 1.4

JULIA 18, Westend, Tapiolan lukio
Canon 600D, canon 50mm 1.8

SANNA 17, Westend, Etu-Töölön lukio
Canon 550D, sigma 18-200mm